Tuli kilpailusta mitä odotinkin, ahdasta ja sekavaa. Eka kilpailu (lähtö) oli ihan jees, se meni omana suorituksena hieman alakanttiin ajollisesti. Koskenalan Henrin kans oli hyvää kilpailua. Toinen startti ja jäin munimaan vaihteiden kans, no se nyt ei paljon vaikuttanu lopputulokseen. Mentiin parikin kertaa erilaisista tilanteista johtuen pihalle. Taisin nousta kuitenkin parhaimmillaan lähes 20 sijaa viimeisen 10 minuutin aikana. Mut nää on näitä kisoja joissa koitetaan ajaa ilman kontakteja kun 1 tai 2 kuskia on rinnalla jatkuvasti ja kaikki haluaa ekana samaan kurviin. Sitten jos tulee osumaa, niin aina jollain tulee itku. Hankala ja ahdas kisa oli!

1. Lähtö meni aika lailla suunnitelmien mukaan. Oma aika-aikajotulos oli kohtuullinen kierrosajan puolesta, mutta edelle ehti silti 20 hätäisempää. Suhteellisen lähellä takana oli paremmin suoralla kulkevia Mazdoja ja BMW kuskeja, joiden suhteen lähtö tulisi olemaan jännä. Pääsin viivalta liikkeelle kohtuullisesti, mutta juurikin Mazdat painoivat nippanappa ohi ensimmäiseen mutkaan. Pääsin seuraavilla kierroksilla tekemään muutaman ohituksen kun kilpakumppanit edellä kokivat tuskan hetkiä japanilaisten kanssa. Kisan puolivälissä oli pitkä taistelu Pasi Kovasen kanssa, joka piti Mazdallaan sen verran hyvää vauhtia etten päässyt mutkaosuudella ohi. Tein hieman huonoja ajoliikkeitä ja Mika Anttonen kuittasi tässä kohtaa aparaatillaan ohitse ja päätin ajella sitten hetken perässä josko Mika pääsisi paremmin Kovasesta ohitse. Näin kävikin, mutta itsellä meni taas Mazdan todelliseen ohitamiseen kierros enemmän.

Loppukisa meni suhteellisen vakaasti yrittäessä ajaa Mikaa kiinni, mutta väliin tupsahti sen verran tasaiseen tahtiin kierroksella ohitettavia eri merkkisiä, joiden takana oma kierrosaika hidastui. Maalissa 15 oli siten aika pitkälti paras mihin vauhti riitti.

2. Lähtö käännetyssä järjestyksessä sisälsi sitten niin paljon ohjelmaa, että järjestystä ei enää muista. Ykköskierros ei sujunut kolinoitta, mutta sain jotenkin pidettyä auton liikesuunnan oikeana. Viimeisessä mutkassa oli sitten kymmenisen autoa joukko-kolarissa, jonka luulin jo saaneni vältettyä, kun perään tuli osuma joka vei hiekalle. Tästä eteenpäin kisa oli sitten kuminauhamaista nousua ja laskua. Välillä sijoitus oli suhteellisen hyväkin jossain 15-20 välillä, mutta sitten sain toisen aparaatin kylkeen ykkösmutkassa pariinkin otteeseen.

Toisella kertaa palatessani radalle, kiroilun säestämänä ja vähän varomattomasti, perässä tullut letka olikin ehtinyt jo saavuttaa ja johtoauto osui vielä hiukan kovempaa toiseen kylkeen. Päästin suosiolla koko joukon ohitse kun en tiennyt mihin kylkeen tullut kaveri päätyi. Tätä porukkaa ajoin sitten kiinni, kunnes pilasin itse kisani kolauttamalla itse edellä menevän perään viimeisessä mutkassa, mistä ei onneksi aiheutunut edellä ajaneelle suurempia ongelmia. Maaliin luulin tulleeni jo kierroksen liian aikaisin kun viimeiset pari kierrosta meni Petri Helmikkalan Mustangia jahdatessa ja lopulta ohittaessa 'viimeiseen mutkaan.' Lopputuloksessa komeilee kirjainyhdistelmä DNF. Viimeisen kieroksen ajamalla ollut 24 tai 25.

Pääsin lopulta Aparaatilla varsin hyvään vauhtiin Matiaksen vinkkien ja setin avulla, ja olin aika-ajossa jopa neljäs. Ja taisin olla pitkään jopa P2, mutta lopulta Esa ja Anssi pääsi edelle.

Kisa 1
Sain hyvän lähdön ja pääsin lähtökiihdytyksessä kolmanneksi. Seuraavalla kierroksella pääsin Anssin imuun ja ykkösmutkaan sisäkautta ohi kun Anssi ei ilmeisesti taktisista syistä taistellut vastaan. Tämän jälkeen ajelinkin koko kisan Matiaksen perässä, ja yritin roikkua mukana parhaani mukaan. Raaka vauhti ei riittänyt Matiasta vastaan, mutta arvelin että kierroksella ohitettavat saattaa vielä avata ohitusmahdollisuuksia. Valitettavasti jouduin kuitenkin itse pussiin pahassa paikassa ja ero Matiakseen venähti liian suureksi, eli köröttelin maaliin 2. sijalla.

Kisa 2
Lähtöruutu oli makoisa 38. eli toiseksi viimeinen, ja taktiikkana oli pyrkiä hyötymään muiden virheistä ja kolareista heti ykköskierroksella. Tapahtumia toden totta riitti, ja pääsin osittain tuurilla monesta autosta ohi, varsinkin viimeisen mutkan joukkokolarissa. Tämän jälkeen tilanne rauhoittui hieman ja napsin sijoituksia auto kerrallaan. Takapakkia tuli ainoastaan taistelussa kärkipaikasta ensin Kostin kanssa, johon valitettavasti osuin S-mutkissa. Seuraava haaste oli T. Kuorilehdon BMW, joka oli takuulla radan levein auto. Lisämaustetta toivat muut Abarthit, joiden kanssa taistelin voitosta. Lopulta pääsin pujahtamaan ohi, ja sain ajella melko rauhassa loppuun saakka. Tosin viimeisen kierroksen liikenne aiheutti hiukan harmaita hiuksia, mutta sain juuri ja juuri pidettyä Esan takana maaliviivalle saakka.

No, tässä olis pitäny olla kumpikin lähtö voitettavissa mutta arpaonni meni vielä enemmän pieleen kuin Atlantan kisassa