Ah, Circuit of the Americas. Amerikkojen rata. Nimi, joka kalskahtaa juuri niin mahtipontiselta kuin Texasissa kuuluukin. Vuonna 2012 valmistunut baana on lyhyen historiansa aikana kerännyt sekä faneja että vihamiehiä, joskin oman otantani perusteella enemmän niitä jälkimmäisiä. Vähemmän yllättäen "väärinpäin" kallistetut mutkat ja äkkiväärät, sokeat taitokset ilman sen parempia maamerkkejä eivät ole kuljettajien mieleen. Puitteet ovat kuitenkin mitä upeimmat, osoittaen sen että saksalaisarkkitehti Hermann Tilke tietää kyllä mitä tekee. Niin, ja onhan täällä tarkoitus ajaa kilpaakin. Siihen siis.

Kausi on jo pitkällä. Kolme osakilpailua ajettu, kaksi jäljellä. On selvää, etteivät kaikki kuljettajat enää tässä vaiheessa ole mukana; osa on jo finaalipaikkansa varmistanut, toiset puolestaan hautasivat haaveensa ja valmistautuvat muihin kevään sarjoihin. Siitä huolimatta esikarsinnat käytiin, olihan ilmoittautuneita sinänsä kunnioitettavat 54 kappaletta. Ei ehkä kauden alkuun verrattavissa oleva lukema, mutta hyvä määrä kuitenkin.

Esikarsinnat

Aamuvirkkuna radalle säntäsi Rasmus Tuominen, jonka puolestaan syrjäytti piikkipaikalta Jonne Heikkinen. Ajat jäivät kuitenkin jonkinnäköisenä mittatikkuna pidetyn 110 sekunnin päälle, joskin Jonnen tapauksessa vain kuudella sadasosalla. Kumpikaan ei ollut kierrokseensa oikein tyytyväinen, kuten ei myöskään Henry Salmén, joka suditteli puolen kymmenyksen päähän Tuomisesta. Ratarajat tiedettiin täällä varsin ankariksi, radan pinta liukkaaksi, ja kanttarit petollisiksi. Tarkkuus olikin valttia, samoin maltti.

Paljon odotettiin myös radoille paluuta tekevästä Aleksi Elomaasta. Simumaailman rokkistara, vuonna 2016 kautta aikain ensimmäisen virallisen lajin suomenmestaruuden voittanut joensuulainen istui ensimmäiset kolme kilpailua lähetyskulisseissa, mutta eläke ei ainakaan vielä maistunut. Pahat kielet ehtivät jo julistaa ettei Aleksi yksinkertaiseksi jaksanut treenata kolmeen ensimmäiseen kilpailuun, vaan halusi varmistaa finaalipaikkansa kahdessa viimeisessä, vastuksen ollessa helpompi. Vaikka se sopisikin Elomaan vuosien varrella tarkoin (?) rakentamaan imagoon, unohdetaan tässä spekuloinnissa moisen lähestymistavan ilmiselvät riskit: Yhteenkään virheeseen ei olisi varaa. Voitolla pääsee suoraan finaaliin, joka olisikin se helpoin tapa, pisteiden puolesta tuleekin sitten jyrkempi mäki kiivettäväksi. Tämänhetkisen piste-keskiarvon mukaan kahdesti hankittu 8. sija riittäisi, mutta nuohan elävät pitkin kautta. Kärkiviisikkoon ajaminen kummassakin jäljellä olevassa osakilpailussa lienee tavoite jos voittoa ei irtoa, ja se puolestaan on helpommin sanottu kuin tehty. Saas nähdä miten äijän käy. Esikarsinnassa joka tapauksessa tuli ihan hyvä suoritus; aika 1:50,050 oikeutti kuudenteen sijaan lopullisessa taulukossa.

Toinen lajin parissa runsaasti vuosien varrella menestystä niittänyt kaveri löytyi puolestaan sijalta 9. Kim Eriksson, rallimiehenäkin tunnettu, varmisti Trellet.netin kautta aikain ensimmäisen rallimestaruuden kilpailuviikon aikana ja nyt oli tarkoitus sitten hakea uran seitsemäs eSM-finaalipaikka. Hänhän on Elomaan ohella ainut kuljettaja, joka on ollut paikalla kaikissa finaaleissa. Hetken näytti jo siltä, että tuo saavutus jää yksin Erikssonille, mutta joensuulaisen comeback vesitti nuo haaveet. Vielä saa siis hetken aikaa vääntää.

Todellisen jymy-yllätyksen järjesti puolestaan Marko Nurmela: Hänestä puhuttiin hieman jo Span ennakossa. Itse kilpailu jäi tuolloin vaisuksi, mutta nyt alkoi meno maittaa taas paremmin. Kellot pysähtyivät lukemaan 1:49,968, ja se oikeutti viidenteen sijaan! Hyvä esitys, varsinkin kun moni (allekirjoittanut mukaan lukien) oli jo ehtinyt leimata patun ikuiseksi keskipakan suuruudeksi. Niin sitä vaan maailma muuttuu.

Kirkkaimmassa kärjessä ei muita sensaatiota sen sijaan nähty, ellei Valtteri Alanderin kärkiaikaa lasketa. Porilainen osoitti jälleen kerran olevansa karkaistua terästä. Kauden toinen esikarsinnan voitto irtosi yli kahden sekunnin kymmenyksen erolla; 1:49,719 on maailmanluokan noteeraus. Oskari Rinne oli toinen, Lassi Juurinen jatkoi hyviä karsintoja ollen kolmas, ja neljänneksi rypisti Ville Haatainen. Koko porukka löytyy pisteissäkin kärkikuusikosta, joten kertoimet kavereiden menestykselle eivät olleet korkeat.

Mainittakoon vielä ainakin allekirjoittaneelle yksi tuore nimi, nimittäin Ville Pennanen. Jannu paineli suoraan 15. sijalle ja komeasti kilpailuun. Not bad, sano jenkki kun tuosta kuuli.

Odotukset

Circuit of the Americasin rata tiedetään vaikeana, se on jo selvää. Liukas pinnoite, toinen toisensa jälkeen kirraavat mutkat, sekä yleensä korkealta paahtava Texasin aurinko ovat omiaan syömään renkaista parhaan terän pois. Myös taloudellisuudella tulee olemaan merkitystä; toki polttoaineen säästely on viime aikoina tullut tutuksi itse kullekin.

Kokemus tuleekin olemaan illan kilpailussa valttia. Ennakkosuosikin viittaa on vaikea pukea kenenkään muun kuin Valtteri Alanderin hartioille, mutta Aleksi Elomaa voi yllättä. Mies on viekas kuin kettu, eikä kokemustakaan puutu. Eri asia on se, haluaako joensuulainen ottaa riskejä minkäänlaisen nahistelun suhteen. Siinä voi olla kilpailuvaltti niille kuskeille, jotka finaalipaikkansa ovat jo käytännössä varmistaneet.

Marko Nurmelalle toivoisi nyt vihdoin onnistumista myös varsinaisista aika-ajoista. Kilpailuvauhdissahan ei aikaisemminkaan ole moittimista ollut, yleensä vain etumatkaa on annettu jo heti kättelyssä liikaa.

Mustina hevosina kilpailuun laukkaavat parhaina päivinä erittäin nopeat Jonne Heikkinen sekä Jesse Telkkälä, mutta myös Jukka Eskelinen. Viimemainittu Glacier-kuski voi olla korkeallakin, varsinkin jos homma menee nahisteluksi. Mies tietää kyllä, miten kilpailusta selvitään ehjin nahoin, eikä vauhdinpuute ole myöskään vaivannut. Hänelle kilpailu on muutenkin juhlallinen, sillä poika Eetu pääsi myös ensimmäistä kertaa skabaan mukaan! Ei nyt ainakaan nopeasti muisteltuna tule mieleen, että isä-poika -pareja oltaisiin aikaisemmin eSM-karsintasarjan lähtöruudukossa nähty. Isäukko lienee toistaiseksi turhan kova pala purtavaksi, mutta ovatpa nuo nuorukaiset aikaisemminkin yllättäneet.

Kilpailulähetys alkaa kello 19:00, ja sitä voitte seurata sekä Yle Areenasta että Yle e-urheilun Twitch-kanavalta. Linkit jutun alapuolella.

Otsikkokuva: Sebastian Lindqvist/FiSRA